Rv 32 (31+1)

Raskaus on ihanaa... kun unohtaa vain kaikki sen aiheuttamat vaivat ;) Vaivoja onkin jo tullut monenmoisia: esimerkiksi närästys, issias kipu vie välillä jalat alta, kävely muuttuu pikkuhiljaa vaappumiseksi, vessassa saa ravata vähän väliä, yöt ovat katkonaisia jokaiseen pikku risahdukseen herää. Odotan oikein että saan nukkua taas selälläni tai vatsallani. Muutenkin nouseminen ja koukistuminen ovat näkemisen arvoisia. Vauva onkin jo painoarvioissa noin 2kg eli tilaa vie kohdussa paljon, eikä mahasta enää voi taipua millään niinkuin ennen.

Jouduin sisätautilääkärille joka on erikoistunut diabeteksen hoitamiseen. Nyt sitten otettiin takaisin diformin tabletit ja sitten lisättiin pitkävaikutteisen insuliinin määrää 16 yksikköön iltaisin. Lyhytvaikutteista otan 2 yks./aamupala, 3 yks./lounas, 3 yks./päivällinen

Itsenäisyyspäivänä vihdoin maalattiin Eliaksen huone kuntoon. Olikin kyllä ihan viimeiset hetket. En olisi kyllä enää parin viikon päästä kyllä missään a-tikkailla roikkunut. Nytkin kyllä otti ihan tosissaan voimille. Jalat särkevät vieläkin.

Issias on tullut oikein tosissaan kiusaksi. Erityisesti jos on istunut pitkään kovalla tuolilla niin on vaikeuksia päästä liikkeelle. Jalka pettää alta kun niin kipeätä tekee.

Vauva möyrii ja muljahtelee mahassa ihan kunnolla. Tunnen selvästi kun hän heittää takapuolta paikasta toiseen. Hikkaa en ole vielä tuntenut. Supistuksia tulee tasaiseen tahtiin. Aika paljon niistä on normaaleja harjoitussupistuksia, mutta kyllä välillä ihan kipeätäkin tekee. Eikä ne harjoitussupistuksetkaan ihan kivuttomia ole. Tai ehkä ne ovat enemmän sellaisia inhottavan tuntuisia kuin kipeitä.

Mua on vähän alkanut pelottamaan koko synnytys. Kaksi viimeistä on mennyt ilman kivunlievitystä ja nyt en haluasi kokea sitä kipua. Tai sainhan minä edellisestä sen jonkin kohdunkaulapuudutteen, mikä ei kyllä auttanut ollenkaan. No toivotaan että tulevat viikot helpottavat pelkoa ja tulisi tunne että haluaisi päästä synnyttämään.