Viikko 37 (36+1) Maanantai

Nyt olen niin valmis kuin vaan voi olla synnyttämään tämän lapsen. Tuntuu samalta kuin ensimmäisten raskausviikkojen malttamaton odotus tuntemattomaan. Odottaa ja pelkää vuorotellen. Haluaisin niin jo nähdä uuden tulokkaan. Koko ajan kuulostelen supistuksia. Tekisi mieli kokeilla kaikkea millä vaan synnytyksen saisi käyntiin.

Jotenkin tuntuu tyhmältä, mutta mieleni odottaa synnytyksen jälkeisiä päiviä sairaalassa, kun saa täysin tyhjentää päänsä kaikesta stressistä ja ajatuksista. Nyt on koko ajan jotain tekemistä joko vauvaa ajatellen tai sitten ihan vaan elämistä varten. Niinä päivinä voin luvalla unohtaa kaiken ylimääräisen ja keskittyä vaan olennaiseen eli uuteen perheenjäseneeseen. Tuntuu jotenkin tosi itsekkäältä kun noin sanon!

Flunssaa on vieläkin, mutta paljon paremmin jo voin. Kunnon se vaan vei ihan pohjalle. Nyt on pakko taas koittaa reippailla että saa vähän pohjakuntoa takaisin. Jos nyt lähtisin tästä synnyttämään, niin mahtaisinko saada erityshuoneen flunssan takia? Eihän tämä mikään sikainfluenssa ole - ihan tavallinen syysnuha vaan, mutta kuitenkin tartuttaahan tämäkin muita... No todennäköisesti ehdin varmasti parantua ennen kuin tulokas tulee. Oikeasti tässä on vielä useampi viikko vielä aikaa odotella...