Viikko 21 (20+1)

Uskomatonta että puolet odotusajasta on jo takanapäin. Muistan vielä selvästi sen päivän kun tein raskaustestin. Nyt tuntuu että päivät vaan sujahtaa ohi. Mutta muistan myös alkuraskauden hitauden. Testin tekemisen jälkeen oli sellainen olo että aika pysähtyi. Joka päivä odotti malttamattomana seuraavaa päivää, seuraavaa viikkoa, seuraavaa kuukautta. Silloin olisin halunnut äkkiä päästä tähän puolivälin aikaan jolloin raskaus tuntuukin oikealta raskaudelta. Nyt ei ole mikään kiire eteenpäin. Tuntuu että on niin paljon tekemättä kaikkea. Kyllä ihmisen mieli on jännittävä.

Päätimme siis mieheni kanssa sittenkin ettemme selvitä tulokkaan sukupuolta etukäteen, vaikka kyllä ultratäti kysyi halukkuuttamme kuulla hänen näkemyksensä. Pidetään jännitys loppuun asti... Jännää on se että suunnilleen joka toinen päivä on sellainen olo että mahassa asustaa tyttö ja joka toinen päivä olen varma että poika se on.

Eilen oli virallinen puolivälin päivä (sunnuntai 17.5.), mutta unohdin ottaa masukuvan. Pitää yrittää muistaa ottaa se vielä tänään....

Olo on nyt ollut todella hyvä. Ei supistuksia (siis kivuliaita). Harjoitussuppareita kyllä tulee päivittäin. Pitkän istumisen jälkeen kyllä liitoskivut tekevät nopean nousemisen ja kävelemisen hankalaksi, mutta ei se kuitenkaan liikkumista haittaa. Pitää vaan muistaa ottaa aluksi rauhallisesti. Nyt viikonloppuna olin pihatöissä ja välillä tuli otettua vähän turhan raskaasti. Silloin kyllä tulee stoppi töihin. Ei sitä pysty kaikkea enää tekemään, vaikka haluaisinkin. Kokeilin jopa hyppynarulla hyppimistä mahasta kiinni pitäen - ei ole enää mun juttu.....

Pari viikkoa sitten kuulin mahtavan uutisen. Serkkuni vaimo teki positiivisen raskaustestin. Heillä on ennestään kolme lasta, joten neljättä siellä sitten odotetaan.