Viikko 37 (36+6)

Tyttömme oli salibandyleirillä perjantaista sunnuntaihin ja poikamme lähti mummin ja vaarin mukana mökille viikonlopuksi. Me saimme miehen kanssa viikonlopun vain kahdestaan - mutta ei se ihan niin sitten mennytkään!!!!!!

Aamulla klo 6:30 heräsin kun tunsin "poksahduksen".  Hyppäsin äkkiä pois sängystä ja ehdinkin ennen kuin lapsivesi alkoi valumaan lattialle. Mietin kuitenkin ensin että käviköhän mulle vahinko ja nopeasti pyyhe jalkojen väliin ja kipitin vessaan tarkistamaan asiaa. Hetken aikaa tutkailtuani tulin siihen tulokseen että lapsivesi on pakko olla kyseessä. Pissa haisee pissalle, eikä pissa ole vaaleanpunaista. Lapsivettä ei tullut mitenkään kertalorahduksella vaan pikkuhiljaa valuen.

Menin takaisin sänkyyn herättelemään miestäni, joka nukkua posotti ja oli autuaan tietämätön minun juoksuistani. Kyselin että olisko herra nukkunut hyvin ja haluaisiko mahdollisesti syödä aamupalan ennen sairaalaan lähtöä. Mieheni ei uskonut mun olevan tosissaan vaan monta kertaa epäili että vitsailen.

Viimein uskoi ja samantien huomasin että taisi häntä aika paljon jännittää tuleva koitos... Soitin sairaalaan ja sieltä pyydettiin tulemaan kahden tunnin sisällä lapsiveden menosta. Lievät supistukset alkoivat klo 7:00 ja niitä tuli 5-10 minuutin välein. Söimme aamupalan ja pakkasimme mukaan otettavat tavarat ja viimeinen isomahainen kuvakin otettiin - ja sitten lähdimme ajamaan sairaalaan päin.

Sairaalaan tultiin (luultavasti) klo 7:45. Autossa kellotin supistuksia 5 minuutin välein. Ne olivat vielä ihan hymyillen otettavia vastaan. Sairaalassa laitettiin käyrälle ja siinä istuttiin sitten noin 20 minuuttia. Sen aikana tuli ainoastaan yksi supistus. Kätilö sanoikin että verkkaisesti tämä on lähtenyt käyntiin. Hän otti kuitenkin meidät saliin ja tarkasti kohdunsuun tilanteen. Heti kun lähdin kävelemään alkoivat supistukset tihentyä ja tulla kivuliaimmiksi. Klo 8:20 kohdunsuuni oli auennut 4-5 cm.

Kätilö lupasi tulla käymään uudelleen noin 8:45 ja tämän välin pyysi että pysyisin pystyssä että saadaan supistukset kunnolla käyntiin. Emme kuitenkaan kaukana huoneesta käyneet vaan kävelin pitkin huonetta. Mies istui keinutuolissa päältäpäin rennon näköisenä. Kätilö tuli täsmälleen silloin kun lupasi ja pyysin supistuskipuihin jotain puudutetta. Hän ehdotti ilokaasua, josta heti kieltäydyin. En ole ikinä uskaltanut sitä kokeilla. Toiseksi hän tarjosi PCB-puudutetta. Epiduraalistakin oli puhe, mutta kätilön mielestä se voisi pidentää synnytyksen kestoa. Päädyin sitten paikallispuudutteeseen. Sen laittaminen ei sattunut vaikka mies kauhistelikin piikin pituutta. Samalla kätilö tarkisti kohdunsuuni tilanteen ja se oli edelleen 5cm. Kätilö muistutti että aina kun vaan mahdollista niin pitäisi koittaa rentouttaa lihakset, jotta kohdunsuu saa mahdollisuuden aueta.

Puudute ei vienyt supistuskipua pois mutta ehkä se kuitenkin helpotti sitä korkeinta kipua. Toinen mikä mielestäni toi paljon helpotusta oli se että mieheni seurasi supistuskäyrää ja kertoi aina kun huippu oli ylitetty. Silloin oli helpompi rentouttaa lihakset kun toinen kertoi että nyt helpottaa. Myös kylmä kääre otsalla ja miehen pelkkä läsnäolo auttoi kummasti.

Puudutteen laittamisen jälkeen ei kestänyt enää kauan kun alkoi ponnistuttaa. Paniikissa komensin miestäni soittamaan kätilön paikalle. Kätilö tarkasti tilanteen ja antoi luvan kokeilla ponnistamista. Jokin reuna siellä oli vielä tiellä, mutta ponnistamisen aikana se hävisi. En muistanut kuinka raskasta tämä viimeinen vaihe olikaan, mutta oli silti mukava kun sai tehdä itse työtä. Aluksi en uskaltanut kunnolla ponnistaa, vaan pelkäsin kipua, mutta heti kun sain rohkeutta ponnistaa kivun läpi, niin tunsin kuinka vauva puski tietänsä ulos kohdun suojista. Kolmella supistuksella pää tuli esille ja kätilö käski lopettaa ponnistamisen. Vauvan kaulan ympärillä oli napanuora niin tiukasti että se jouduttiin katkaisemaan heti. Tuskaisten ja pitkältä tuntuvien sekunttien jälkeen sain luvan ponnistaa pienokaisen kokonaan ulos.

Voi kun se tuntui helpottavalta kun vauva solahti ulos yksiöstään. Saman tien kuului kova parkaisu kun kaveri pulpahti ulos.

Meidän kolmas lapsemme syntyi 12.9.2009 lauantai aamuna klo 9:24. Poika painoi 3790g ja oli 52cm pitkä. Naama oli napanuoran kuristuksen jäljiltä sininen ja silmissä oli verenpurkauksia. Pisteitä hän sai 7 / 8 / 8. Verensokeri oli tunnin mittauksessa aavistuksen alle rajojen joten hänelle annettiin lisämaitoa ja aluksi hänellä oli vaikeuksia pitää yllä ruumiinlämpöä, joten hän vietti tunnin verran aikaa lämpökaapissa. Muuten hän oli virkeä ja veren happipitoisuus oli 99%. Meille syntyi pieni poika!!!!!!!

Koko synnytyksen kesto oli 2h 35min. Nopea oli, mutta helppo lähteä sairaalaan koska lapsiveden meneminen on niin varma merkki synnytyksen käynnistymisestä.