Viikko 32 (31+5) Perjantai

Tiistai iltana vihlaisi hampaasta ja hampaasta lohkesi samalla palanen. Tilasin keskiviikkona ajan hammaslääkärille. Pyysin samalla ajan myös hammastarkastukseen. Tarkastusajan sain perjantaiksi (eli tänään), mutta paikkausaika on vasta 18. pvä (n. 2vkoa).

Loppujen lopuksi tänään kun kävin hammashoitajalla, niin ei siellä tarkastettu hampaitani, vaan puhdistettiin ne ja poistettiin hammaskiveä. Mahdetaanko niitä nyt sitten ollenkaan tarkastaa. Meinaan kyllä kysyä kun sinne paikkaukseen vaan pääsen. Nyt sopii toivoa ettei hammasta ala särkeä. Särkylääkettä en haluaisi ottaa.

Muuten on viikko mennyt ihan kohtalaisesti. Picnik leipä nosti sokerit korkealle, muuten on pysynyt maksimilääkityksellä arvot alle rajojen. Ei paljon, mutta alle rajojen ne kuitenkin ovat. Kävely on nyt muuttunut ankkakävelyksi. Painopiste taitaa olla jo niin edessä. Kävelylenkit ovat entisestään hidastuneet ja vähentyneet. Mahaa painaa ja supistaa ja alamahaa sattuu pitkä istuminen. Jalkoja kramppaa silloin tällöin ja Rennietä kävin ostamassa närästykseen. Mutta kaiken kaikkiaan tunnen oloni ihan kohtuullisen hyväksi. Kaikki vaivat ovat kyllä kestettäviä. Olo voisi olla vielä paljon pahempi.

Öisin heräilen pieniinkin risahduksiin ja vessassa saan rampata noin 2 kertaa yössä. Nukkuminen muutenkin on jo taitolaji. Mahallaan ei ole voinut nukkua enää moneen kuukauteen. Selällään ei onnistu enää nukkuminen kun tulee huono olo. Kylkiasento on parhain ja ainut vaihtoehto, mutta silloinkin alkaa lonkkaa särkeä.

Nyt tulokas alkaa olla niin iso että tunnen mahan läpi kun hän ojentelee jalkoja tai käsiään. Ja ainakin kun pylly tunkee edestakaisin vatsani alueella. On aivan ihanaa pysähtyä makaamaan paikallaan ja tunnustella pikkuveikan liikkeitä. Näistä pitäisi vaan nauttia, kun ne eivät enää kauankaan kestä. Välillä kyllä tuntuu ettei kaikki potkut ja liikkeet vaan ole mitään kovin mukavan tuntuisia