Viikko 19 (18+5)

Ensiviikon rakenneultra mietityttää: kysyäkö vauvan sukupuolta, vai ei. Siis jos sitä edes näkyy…

Olemme mieheni kanssa olleet aina sitä mieltä ettemme kysy/selvitä vauvan sukupuolta. Emmekä ole ennen sitä edes selvittäneet. Synnytyksessähän se kyllä väkisin selviää J.  Mutta nyt olen kahden vaiheilla.

 

Tyttöni (9v.) ei ole ikinä välittänyt vauvoista/pienistä lapsista ja nyt hänelle tuli minun raskaus kamalana yllätyksenä. Kerroimme lapsille suht ajoissa uudesta sisaruksesta ja olemme koittaneet olla tuputtamatta heille raskaus/vauva juttuja. Olemme ottaneet asian puheeksi pääasiassa silloin kun he ovat tehneet siihen aloitteen.

Yllättäen tyttöni on sopeutunut kasvavaan mahaani todella hyvin. Eilen illalla hän halasi jopa "vauvaa" ja on kosketellut mahaani ja keksinyt nimiä. Se on tuntunut todella hyvältä J.

Mutta hän odottaa tyttöä ja vain ja ainoastaan tyttöä, ja tietenkin poikani (6v) odottaa syntyväksi poikaa. Tämän takia olemme miettineet vaihtoehtoa että selvittäisimme ennen synnytystä lapsen sukupuolen (tytöllä olisi aikaa sopeutua ajatukseen)

Mietimme myös että sitä että sukupuolen kertoisi hänelle ulkopuolinen henkilö eli mahd. lääkäri.

Uskaltaisikohan ottaa lapsia mukaan rakenneultraan? En siis tarkoita että lapset olisivat koko aikaa tutkimushuoneessa, vaan että heidät kutsuttaisiin esim. lopussa hetkeksi kurkkaamaan tulevaa sisarusta ja mahdollisesti saisivat tietää sukupuolen.

 

Toisaalta olen edelleen sitä mieltä, että emme selvittäisi sukupuolta etukäteen! Kylläpä on hankala päätös ja vielä se että se päätös olisi oikea….

Olemme koko alkuraskauden (minkä lapset ovat tienneet odotuksesta) puhuneet vain vauvasta ja kun on nimistä ollut puhe, niin on koko perheen voimin keksitty sekä tytön että pojan nimiä...

Olemme muutenkin yrittäneet lapsia totutella ajatukseen että ei "merkillä" ole niin väliä. Se on joka tapauksessa heidän pikkusisarus. Minä ja mieheni emme ole aiemmista lapsista, emmekä myöskään tästä tulokkaasta toivoneet vain jompaa kumpaa. Vaan toivomme että kaikki menee loppuun asti hyvin ja saamme uuden lisän perheeseemme JJ

Tiesimme tytön suhtautumisen vauvoihin jo etukäteen, joten ei tämä tullut meille mitenkään yllätyksenä. Ennemmin ehkä se oli yllätys, että näiden parin kuukauden aikana tyttömme on alkanut hyväksymään raskauden. Hänet tuntien, uskon että mitään ihastumista syntymisen jälkeen ei tule, eikä hän luultavasti ota vauvaa syliin omaehtoisesti ja tuskin tulee mitään hoitoviettiä.

Tiedän että ajan kanssa kaikki tulee sopeutumaan uuteen tilanteeseen, mutta haluni on kova helpottaa erityisesti tyttömme olotilaa....