Rv 20 (19+3)

Toivottavasti nyt tämä häsääminen vähän rauhoittuu. Eilen vietettiin Eliaksen 1v. synttäreitä suvun voimin ja lahjoja tuli paljon. Tuli vaatteita, leluja ja aivan ihanat kumisaappaat. Samalla päätin että eilinen oli hänen viimeinen tissipäivänsä. Tänään on äidin rinnat pysyneet tiukasti paidan sisällä. Ei hän enää vähään aikaan ole päivisin edes tissiä syönyt, vaan on ihan lehmänmaito jo kelvannut. Ainoastaan aamuin ja illoin se on ollut sellainen kahdenkeskinen hetki. Toisaalta harmittaa lopettaminen, mutta toisaalta tuntuu aivan ihanalta että saa hetken rauhoittua ennen uuden tissirumban alkamista.

Pikkumies on myös oppinut uutta. Voi melkein sanoa että hän otti syntymäpäivänään ensi askeleet. (Vaikka taisi se melkein olla kaatuminen äidin syliin). Ei toivottavasti enää kauaakaan mene kun jätkä oikeasti kävelee. Se kyllä helpottaisi minua paljon.

Nyt on kurja vaihe vaippojen kanssa. Joka aamu vaippa on falskannut niin että jätkä on kyljistä ihan märät. Ja joka päivä on saanut pestä peitot ja lakanat. Olemme nyt koittaneet eri kokoisia ja merkkisiä vaippoja, mutta silti jätkä on joka aamu märkä. No toivottavasti tämä on vaan joku välivaihe.

Sitten raskaudesta: Nyt kun olen noin viikon syönyt lääkkeitä, alkaa vasta sokeriarvot pysymään normaali tasolla. Perjantaina lääkäri sitten soittaakin ja kyselee arvoja. Aluksi niistä lääkkeistä tuli aika etova olo, mutta nyt on olo alkanut normalisoitumaan.

Niin ja sitten vielä niistä liikkeistä. En voi vieläkään sanoa että tuntisin liikkeitä. Pelko kaihertaa mieltä koko ajan ja kuulostelen melkein paniikinomaisesti pieniäkin vatsan kurinoita. Voi olla - siis huom. - VOI olla että olen tuntenut jotain ihan pienen pientä liikettä muutaman kerran, tai sitten se on vaan tätä epätoivoista toivomista. Ei voi kuitenkaan enää mennä kauaakaan kun niitä liikkeitä on pakko tuntea.... Sitä odotellessa....