Viikko 33 (32+6) Lauantai

Tällä viikolla tuli juostua sairaalassa mielestäni enemmän kuin lääkäri määrää. Keskiviikkona oli sokeriarvojen kontrollikäynti. Arvot olivat kohtuulliset, mutta liian monta ylimenevää arvoa oli lääkärin mielestä mitattu. Joten sain taas vuodepaikan perjantaiksi osastolle, missä opetettiin piikittämään insuliinia. Vauva oli kontrollikäynnillä 2300g. Vissiin ihan käyrien mukaan mennään, ja muutenkin kaikki oli ihan ok. Supistelut eivät olleet onneksi tehneet kohdunsuulle oikeastaan mitään. Nyt sieltä kirjoitetttiin äitiysloman alkuun asti sairaslomaa.

Keskiviikkona iltapäivällä miehelläni oli myös sairaalassa puolivuosittainen kontrollikäynti. Verikokeissa hän kävikin tiistaina. Ensimmäistä kertaa lähdin hänen mukaan sairaalaan. Vaikka kivessyövästä on nyt sitten kolme vuotta, niin joka kerta nämä kontrollikäynnit pelottavat syövän uusimisesta. Onneksi kaikki arvot olivat ihan hyviä. Munuaisarvot kuulemma aavistuksen koholla, mutta se on kuulemma aika tavallista sytostaattihoitojen jälkeen. Lääkäri tutki kaikki imusolmukkeet ja tietenkin myös killuttimet (oikeasti siis killuttimen, koska toinenhan on poistettu). Lääkärinä toimi nuori vaaleahiuksinen nainen ja siitäkö sain sanottua miehelleni - hyväntuulista ja leikkimielistä vitsailua! On se hyvä että mieheni tietää miltä tuntuu kun nainen käy gynekologilla . Seuraavalla kerralla tuleekin taas ne TT-kuvat, vai mitä ne nyt oli. Ja käynti on vuodenvaihteen jälkeen luultavasti tammikuussa.

Perjantaina meninkin sitten osastolle opettelemaan insuliinin pistämistä. No se ei ole hankalaa ja itse asiassa sormeen pistäminen "sattuu" enemmän. Ei kai läskissä mitään tuntoa sitten ole . Vatsanahkaan joudun joka päivä ennen lounasta laittamaan 2 yksikköä insuliinia. Määränä se on yksi pienen pieni tippa - ei juuri mitään. Pieni pelko nousi kyllä heti pintaan, kun sairaalassa tehtiin lounaan yhteydessä ensimmäinen insuliini, niin silti tunti sairaalan "terveellisen" lounaan jälkeen sokeriarvoni olivat yli rajojen (8.4). Voi olla että ensi viikon torstaina kun lääkäri soittelee arvojeni perään niin joudun nostamaan insuliiniannostusta. No aika näyttää, mitä tuleman pitää.

Muuten on kaikki mennyt ihan mukavasti. Supistelee kyllä, mutta ei kai sitten kuitenkaan liikaa ja vauva liikkuu paljon. Välillä oikein epämukavan mukavasti. Vieläkin välillä tulee niitä alkuraskauden repäisykipuja ja ne ovat todella voimakkaita. Alavatsaa sattuu niin ettei voi liikkua mihinkään ja paikallaan olokin on kamalaa. Viime yönä heräsin viimeksi siihen kipuun.