Sunnuntaina alkoi sitten kauan odotettu ja pelätty synnytys. Oli jotenkin koko päivän sellainen mutu-tuntuma, mutta silti synnytyksen alku yllätti. Kävin äitini kanssa vielä juuri ennen kuutta kaupassa ja seitsemältä tunsin ensimmäisen "oikean" supistuksen. Mieheni oli vielä pelaamassa ja tuli kotiin vasta kahdeksan jälkeen. Silloin supistuksia tuli vaihtelevasti 5-15 minuutin välein.
Olin luvannut lämmittää saunan meille ja miehelleni. Ja me muut olimmekin jo saunassa ennen kuin hän tuli kotiin. Saunoessa supistuksen vähenivät, mutta vahvistuivat taas kun tulimme pois saunasta.
Kerroin miehelleni tilanteesta ja hän alkoi heti kyselemään että "ihan oikeasti", "pitäisikö jo soittaa hänen äidilleen" jne... En itsekään ollut kuitenkaan täysin varma asiasta ja pyysin että katsellaan ainakin hetki miten tilanne edistyy. Puoli kymmenen jälkeen olin varma että kyllä se lähtö kohta tulee. Silloin supistuksia tuli 5-10 minuutin välein.
Isäntä soitti äidilleen ja pyysi tulemaan hoitamaan lapsia, jotka olimme saaneet kaikki sänkyihin ja sitten hän alkoi siivoamaan keittiötä. Minä menin pikkuhiljaa pukemaan päälleni ja katsomaan että kaikki tarvittava tulisi mukaan sairaalaan. Kun anoppini tuli juttelimme vielä hetken aikaa ja sitten päätimme lähteä ajelemaan sairaalaa kohti. Olisiko kello lähennellyt silloin jotain kymmentä illalla. Supistuksia tuli vieläkin vaihtelevasti, eikä meillä ollut mitään kiirettä.
Sairaalaan päästyämme minut kytkettiin laitteisiin. Vauvan sydänääniä ja supistuksia mitattiin jonkin aikaa. Taisi siinä ajassa tulla kaksi supistusta, kun makailin siinä niin supistukset laimenivat, mutta heti kun nousin pystyyn, niin ne tihentyivät ja muuttuivat kivuliaimmiksi.
Pääsimme mieheni kanssa heti (noin klo 22:55) synnytyssaliin (olin silloin noin 4cm auki) nro 5. Kätilö lupasi tulla katsomaan meitä uudelleen noin puolen tunnin kuluttua. Ihan ei ehtinyt puolta tuntia kulua kun pyysin jo että mieheni soittaisi kätilön paikalle. Olin silloin jo aika kipeä ja halusin saada sen luvatun epiduraalin. (aiemmista synnytyksistä en sitä ehtinyt saamaa ja nyt olin jo etukäteen päättänyt että haluaisin saada sen kovimpiin kipuihin.)
Kätilö tarkisti kohdunsuun tilanteen (klo 23:30) totesi että olin auki reilu 5 cm joten voisin saada puudutuksen. Anestesialääkäri soitettiin paikalle ja kohta jo anestesialääkärin sairaanhoitaja tulikin paikalle ja yllättäen hän oli mieheni tuttu pelikentiltä. Hän valmisteli minut epiduraalia varten ja sitten odottelimme lääkärin paikalle tuloa.
Odottaessamme anestesialääkäriä miehet juttelivat intensiivisesti salibandystä. Minä yritin välillä jotain huomauttaa että muistaako kukaan että täällä joku yrittää synnyttääkin. Silloin supistukset todellakin tuntuivat. Lääkärin tulo tuntui kestävän ikuisuuden, mutta lopulta hän tuli. Oli joutunut ensin käymään lasten teholla. Noin klo 00:00 sain kivut helpottavan puudutuksen. Pahimmalta siinä tuntui kun kätilö laittoi tipan käteen. Itse epiduraalin laitto ei sattunut ollenkaan. Puudutus onnistui hyvin ja noin kymmenen minuutin jälkeen alavatsassa tuntunut supistus ei enää sattunut. Tilalle tuli painon tunne takapuoleen, mutta se ei mitenkään sattunut. Siitä voisin rekisteröidä supistuksien tahdin.
Miehet jatkoivat edelleen juttelua pelikentiltä ja minä vaivuin sisäänpäin kuulostelemaan supistuksia. Makailin sängyssä ja odottelin tilanteen kehittymistä. Mieheni nuokkui säkkituolissa ja minuakin väsytti. Vähän ennen kahta nousin ylös ja koitin saada supistukset tihenemään. Ne tulivat makuuasennossa noin 3-8 minuutin välein. Aluksi tuntui että koko oikea jalka oli niin puuduksissa etten uskaltaisi paljon askelia ottaa, mutta äkkiä se tottui. Kävin vessassa pissalla ja koitin saada supistuksiin vauhtia. Puudutuksen vaikutus alkoi loppumaan ja kävely vauhditti niitä nopeasti. Nopeasti tuntui siltä etten enää kestäisi.
Soitin kätilön taas paikalle ja pyysin katsomaan tilannetta. Oma kätilömme oli juuri hoitomassa viereisessä huoneessa synnytystä, joten paikalle tuli toinen kätilö. Kysyi että jaksanko odottaa muutaman supistuksen verran että oma kätilömme tulee paikalle. Sanoin jaksavani - mutta kyllä ne minuutit olivat pitkät ja tuskaiset. Oma kätilömme tuli paikalle noin klo 2:15 ja tarkisti kohdunsuuni tilanteen. Se oli vaadittavat kymmenen senttiä auki, edessä oli enää vain joku reuna. Tähän mennessä ei ollut lapsivedet vieläkään menneet ja kätilö päättikin puhkaista supistuksen aikana kalvot. Kahden supistuksen ajan kätilö yritti sormella saada kalvot puhki, mutta joutui lopulta jollain "tikulla" ne puhkaisemaan.
Kun vedet menivät pyysin päästä ponnistamaan kyljelleni ja sainkin kääntyä niin. Seuraavalla supistuksella ponnistin ja tunsin kuinka vauvan pää työntyi ulospäin. Ponnistin uudelleen ja tuntui kuinka pisteli, poltteli ja sattui kun pää tuli esiin. Ensimmäistä kertaa taisin jopa vähän "huutaa" kun sattui niin paljon. Kätilö käski mieheni painaa kutsunappia kun hän pyytäisi, mutta hätähousuna mieheni painoi nappia heti. Silti kävi niin että vauva ehti putkahtaa maailmaan juuri samalla hetkellä kun ovesta tuli sisään lääkäri ja hoitaja. Napanuora oli vauvan kaulan ympäri, mutta onneksi niin löysällä että se syntyi läpi napanuoran.
Vauva syntyi siis yhdellä supistuksella vauhdikkaasti. Onneksi kuitenkaan ei vauva, enkä minä vahingoittunut tilanteesta. En repeytynyt ollenkaan ja vauvakin syntyi "väärässä" asennossa. Vauvalla oli kasvot ylöspäin syntyessään, mutta kuitenkin syntyi takaraivo edellä. Eli ei siis kasvot edellä. Vauva sai pisteitä heti 9/9/9 ja hetken kuluttua jo täydet 10.
Näin meille syntyi täyden kympin tyttö 
