Olin luvannut lämmittää saunan meille ja miehelleni. Ja me muut olimmekin jo saunassa ennen kuin hän tuli kotiin. Saunoessa supistuksen vähenivät, mutta vahvistuivat taas kun tulimme pois saunasta.

Kerroin miehelleni tilanteesta ja hän alkoi heti kyselemään että "ihan oikeasti", "pitäisikö jo soittaa hänen äidilleen" jne... En itsekään ollut kuitenkaan täysin varma asiasta ja pyysin että katsellaan ainakin hetki miten tilanne edistyy. Puoli kymmenen jälkeen olin varma että kyllä se lähtö kohta tulee. Silloin supistuksia tuli 5-10 minuutin välein.

Isäntä soitti äidilleen ja pyysi tulemaan hoitamaan lapsia, jotka olimme saaneet kaikki sänkyihin ja sitten hän alkoi siivoamaan keittiötä. Minä menin pikkuhiljaa pukemaan päälleni ja katsomaan että kaikki tarvittava tulisi mukaan sairaalaan. Kun anoppini tuli juttelimme vielä hetken aikaa ja sitten päätimme lähteä ajelemaan sairaalaa kohti. Olisiko kello lähennellyt silloin jotain kymmentä illalla. Supistuksia tuli vieläkin vaihtelevasti, eikä meillä ollut mitään kiirettä.

Sairaalaan päästyämme minut kytkettiin laitteisiin. Vauvan sydänääniä ja supistuksia mitattiin jonkin aikaa. Taisi siinä ajassa tulla kaksi supistusta, kun makailin siinä niin supistukset laimenivat, mutta heti kun nousin pystyyn, niin ne tihentyivät ja muuttuivat kivuliaimmiksi.

Pääsimme mieheni kanssa heti (noin klo 22:55) synnytyssaliin (olin silloin noin 4cm auki) nro 5. Kätilö lupasi tulla katsomaan meitä uudelleen noin puolen tunnin kuluttua. Ihan ei ehtinyt puolta tuntia kulua kun pyysin jo että mieheni soittaisi kätilön paikalle. Olin silloin jo aika kipeä ja halusin saada sen luvatun epiduraalin. (aiemmista synnytyksistä en sitä ehtinyt saamaa ja nyt olin jo etukäteen päättänyt että haluaisin saada sen kovimpiin kipuihin.)

Kätilö tarkisti kohdunsuun tilanteen (klo 23:30) totesi että olin auki reilu 5 cm joten voisin saada puudutuksen. Anestesialääkäri soitettiin paikalle ja kohta jo anestesialääkärin sairaanhoitaja tulikin paikalle ja yllättäen hän oli mieheni tuttu pelikentiltä. Hän valmisteli minut epiduraalia varten ja sitten odottelimme lääkärin paikalle tuloa.

Odottaessamme anestesialääkäriä miehet juttelivat intensiivisesti salibandystä. Minä yritin välillä jotain huomauttaa että muistaako kukaan että täällä joku yrittää synnyttääkin. Silloin supistukset todellakin tuntuivat. Lääkärin tulo tuntui kestävän ikuisuuden, mutta lopulta hän tuli. Oli joutunut ensin käymään lasten teholla. Noin klo 00:00 sain kivut helpottavan puudutuksen. Pahimmalta siinä tuntui kun kätilö laittoi tipan käteen. Itse epiduraalin laitto ei sattunut ollenkaan. Puudutus onnistui hyvin ja noin kymmenen minuutin jälkeen alavatsassa tuntunut supistus ei enää sattunut. Tilalle tuli painon tunne takapuoleen, mutta se ei mitenkään sattunut. Siitä voisin rekisteröidä supistuksien tahdin.

Miehet jatkoivat edelleen juttelua pelikentiltä ja minä vaivuin sisäänpäin kuulostelemaan supistuksia. Makailin sängyssä ja odottelin tilanteen kehittymistä. Mieheni nuokkui säkkituolissa ja minuakin väsytti. Vähän ennen kahta nousin ylös ja koitin saada supistukset tihenemään. Ne tulivat makuuasennossa noin 3-8 minuutin välein. Aluksi tuntui että koko oikea jalka oli niin puuduksissa etten uskaltaisi paljon askelia ottaa, mutta äkkiä se tottui. Kävin vessassa pissalla ja koitin saada supistuksiin vauhtia. Puudutuksen vaikutus alkoi loppumaan ja kävely vauhditti niitä nopeasti. Nopeasti tuntui siltä etten enää kestäisi.

Soitin kätilön taas paikalle ja pyysin katsomaan tilannetta. Oma kätilömme oli juuri hoitomassa viereisessä huoneessa synnytystä, joten paikalle tuli toinen kätilö. Kysyi että jaksanko odottaa muutaman supistuksen verran että oma kätilömme tulee paikalle. Sanoin jaksavani - mutta kyllä ne minuutit olivat pitkät ja tuskaiset. Oma kätilömme tuli paikalle noin klo 2:15 ja tarkisti kohdunsuuni tilanteen. Se oli vaadittavat kymmenen senttiä auki, edessä oli enää vain joku reuna. Tähän mennessä ei ollut lapsivedet vieläkään menneet ja kätilö päättikin puhkaista supistuksen aikana kalvot. Kahden supistuksen ajan kätilö yritti sormella saada kalvot puhki, mutta joutui lopulta jollain "tikulla" ne puhkaisemaan.

Kun vedet menivät pyysin päästä ponnistamaan kyljelleni ja sainkin kääntyä niin. Seuraavalla supistuksella ponnistin ja tunsin kuinka vauvan pää työntyi ulospäin. Ponnistin uudelleen ja tuntui kuinka pisteli, poltteli ja sattui kun pää tuli esiin. Ensimmäistä kertaa taisin jopa vähän "huutaa" kun sattui niin paljon. Kätilö käski mieheni painaa kutsunappia kun hän pyytäisi, mutta hätähousuna mieheni painoi nappia heti. Silti kävi niin että vauva ehti putkahtaa maailmaan juuri samalla hetkellä kun ovesta tuli sisään lääkäri ja hoitaja. Napanuora  oli vauvan kaulan ympäri, mutta onneksi niin löysällä että se syntyi läpi napanuoran.

Vauva syntyi siis yhdellä supistuksella vauhdikkaasti. Onneksi kuitenkaan ei vauva, enkä minä vahingoittunut tilanteesta. En repeytynyt ollenkaan ja vauvakin syntyi "väärässä" asennossa. Vauvalla oli kasvot ylöspäin syntyessään, mutta kuitenkin syntyi takaraivo edellä. Eli ei siis kasvot edellä. Vauva sai pisteitä heti 9/9/9 ja hetken kuluttua jo täydet 10.

Näin meille syntyi täyden kympin tyttö

• Pituutta 50cm
• Painoa 3230g
• Päänympärys 33cm
• klo 2:22

Tänään pääsimme jo kotiin näyttämään uutta tulokasta sisaruksille.

Kirjoittelen tarkemmin synnytyksestä ja ensimmäisistä päivistä lähiaikoina :)

Mies siivoaa hullun lailla keittiötä, ja mä taidan mennä laittamaan vaatteet päälle...

Päivä kerrallaan nyt eletään - tai oikeastaan tuntuu että elän hetken kerrallaan. Aamulla heräsin vähän ennen kuutta supistukseen. Heti tuli mieleen että olisiko nyt sitten tosi kyseessä, mutta ei sentään. Tunnin verran alamaha "juili" ja kipuili, mutta sitten se rauhoittui. Sängystä piti jopa mennä suoraan vessaan isolle hädälle. Ja maha olikin löysällä.

Enää ei limatulppaa tule kuin ehkä ihan rippeitä. Jotenkin ajattelin että kyllä se synnytys parin päivän sisällä käynnistyy. Toivottavasti vaan lääkäri oli painoarviossaan oikeilla teillä, niin sitten ei ole mitään hätää. Vaikkakin kyllä olo on todella malttamaton.

Haluaisin niin jo saada nyytin syliini, mutta toisaalta pelkään tulevaa synnytystä. Pakkohan siitä on hengissä selvitä, kun olen kolmesti aikaisemminkin selvinnyt ;) Kipeätä se vaan tekee....

Olin illalla ihan varma että yön aikana lähtö tulee - mutta eipäs tullutkaan. Illalla käytiin saunassa ja sen jälkeen katseltiin elokuvaa televisiosta. Koko leffan ajan supistuksia tuli noin 10-20min välein, mutta ei sen kummallisempaa. Olo oli vähän huono eikä iltapala maistunut. Mentiin nukkumaan vähän ennen puolta yötä ja koko yön heräilin ½-1 tunnin välein supistukseen. Ja melkein joka kerta kävin vessassa pissalla. Unta en tietenkään heti sitten saanut vaan katselin ulos ja ihmettelin olotilaa. Odotin vain että alkaisi tosissaan jotain tapahtumaan. Toivon ettei tällaisia öitä nyt olisi paljon tiedossa. On rankkaa jos ei saa tarpeeksi nukuttua. Enpä ole tällaistakaan ennen kokenut. Niin ja limatulppaa tuntuu että sitä tulee vaan pikkuhiljaa koko ajan.

Nyt lähtivät muu perhe pelailemaan ja minä jäin pikkumiehen kanssa kotivahdiksi. Toivottavasti ei tässä päivän aikana tulisi lähtöä ;) vaan vaikka sitten iltapäivällä tai illalla...

Yöllä heräsin supistukseen klo 4:30 ja jotenkin olo oli "hassu". Uni ei meinannut tulla silmään ja oli sellainen olo että mahtaiskohan kohta olla lähtö edessä - mutta eipä ollut. Reilu tunnin päästä nukahdin ja aamulla herättiin sitten uuteen päivään.

Vessassa käynnin yhteydessä huomasin että nyt limatulppa on irtoamassa. En ole ikinä aiemmista raskauksista sellaista pongannut, mutta ei se voinut mitään muutakaan olla. Päivällä sitä tuli paperiin vieläkin enemmän. Mulla se on sellaista kirkasta geelimäistä limaa. Ei ollut mitään veriviiruja eikä muuta.

Jännää nähdä kauanko sitä sitten tulee ja koska se synnytys sitten käynnistyy oikein tosissaan. Eihän toi kuitenkaan vielä tarkoita että kohta lähdetään. Voi mennä aikaa vaikka sinne laskettuun aikaan tai ylikin. Mutta silti - en oikein usko siihen. Jotenkin on vain sellainen olo että ei tässä enää montaa päivää tarvitse jännittää...

Eilen oli sitten sokerikontrolli ja painokontrolli äitiyspolilla. Verenpaineet oli aluksi koholla, mutta se johtui luultavasti ihan vaan siitä että parkkipaikat ovat niin kiven takana. Lopulta ajoin sakkopaikalle lumihankeen auton ja juoksin lääkärille. Ei onneksi tullut sakkoja ja autokin irtosi lumihangesta ilman vahinkoja.

Kaikki oli tarkastuksessa ihan hyvin. Vähän on turvotusta, mutta se kuuluu jo tässä vaiheessa asiaan. Kohdunsuu on pehmentynyt ja auki 2-3 sormea. Pituutta oli noin 2,5cm eli on siellä jotain jo tapahtunut.

Painoarvio olikin sitten yllätys. Lääkäri ultrasi ja mittasi moneen otteeseen eikä saanut vauvasta 3000g painavampaa. Toivottavasti arvio pitää paikkansa, sitten ei olisi mitään hätää, vaikka ei vielä olekaan syntynyt. Eliashan oli tässä vaiheessa jo syntynyt ja painoi 3790g. No totuus tulee selville heti kun kaveri päättää syntyä :)

Seuraava aika annettiinkin sitten vasta laskettuun aikaan eli 7.2. Toivon tosiaan ettei enää tarvitse sinne mennä. Ensi viikolla onkin sitten neuvola.

Nyt vauva on virallisesti täysiaikainen ja saisi mun puolesta syntyä ihan koska tahansa. Eilen illalla tulikin supistuksia vähän väliä. Ei kuitenkaan kipeitä, mutta ei ihan tavallisia harjoitussupistuksiakaan. Toivoin jo pikkaisen että yöllä alkaisi tapahtumaan, mutta ei mitään. Nukuin itse asiassa tosi hyvin. Vessassa kävin vasta aamuyön puolella. Että se siitä sitten.

Nyt ei enää närästä niinkuin aikaisemmin ja on sellainen painon tunne takapuolessa. Vähän sellainen että olisi iso hätä koko ajan. Oliskohan nyt pikkuinen laskeutunut? En osaa sanoa. Mielestäni maha ei kuitenkaan ole mitenkään tipahtanut, vaan siinä se köllöttelee, missä aikaisemminkin.

Miehellä on tällä viikolla iltavuoro ja se tietää mulle raskasta viikkoa. Huoh!!!!! No pakko vaan jaksaa. Pitäisköhän kokeilla siivousta, lenkkeilyä, seksiä, josko niillä saisi vauhtia synnytykseen. Keskiviikkona on sitten äitiyspolilla tarkistuskäynti. Pelottaa kuulla mikä vauvan painoarvio oikein on! Toivottavasti pysytään suunnilleen normaalin rajoissa.

Eilen illalla supisteli säännöllisesti pari tuntia noin 10 minuutin välein. Ei kuitenkaan vielä sellaisia että pistäis lähtemään, mutta olisikohan ensimmäisiä merkkejä tulevasta...

Yön sain nukuttua ihan hyvin ja aamulla lähdimmekin poitsun kanssa äiti-lapsi kerhoon. Rattailla mentiin kymmenen centin lumihangessa niin että hiki virtasi. Ajattelin vaan että jos se siitä syntyy, niin antaa tulla. Ja jos ei synny, niin ei sitten ole vielä valmis tulemaan. Kaikki meni hyvin ja nyt ollaankin sitten kotona huilaamassa. Voipi olla että saan kärsiä huomenna issias kivuista tuon hikimarssin jälkeen...

Mahtaakohan tänään illalla taas supistella muutenkin kuin pelkkiä harjoitussupistuksia. Niitä meinaa tulee kyllä vähän väliä. Varmaan useampi kymmenen kertaa päivässä. Kaikesta pienestä tekemisestä.

Tänään on myöskin maha ollut vähän löysällä. Olen saanut käydä jo useamman kerran isolla hädällä.

Luin kirjaa odotuksesta (en tiedä miten vanha kirja oli kyseessä) missä oli kerrottu merkkejä alkavasta synnytyksestä. En voinut olla nauramatta, kun siinä sanottiin että kun synnytys on lähellä, niin äidin YLÄHUULI TURPOAA. Niin ihan totta - niin siinä sanottiin.......

Neuvolassa tuli käytyä ja kaikki oli kunnossa. Painoa ei ole neuvola vaa'an mukaan tullut yhtään.  Verenpaine oli tosi hyvä ja kaikki muukin kunnossa - paitsi että vauva köllöttelee täysin lapsiveden varassa. Ei merkkiäkään että pää kiinnittyisi lantioon. Ei sen tietenkään tarvitsekaan laskeutua ennen synnytystä, mutta sitä tässä kuitenkin odotellaan. Se tuntuu jotenkin niin hyvältä merkiltä lähestyvästä synnytyksestä.

Tämä kaikki tietenkin tarkoittaa että N Ä R Ä S T Ä Ä !!!!!!!!

Huomenna olisi sitten se aluksi ajattelemani syntymäpäivä, mutta enpäs sittenkään tiedä. Vaikkakin tänään on koko päivän supistellut silloin tällöin. Ei mitenkään kipeästi, mutta kuitenkin niin että sen on huomannut. Neuvolatäti ajatteli pyllyn koosta että vauva voisi olla kolmikiloinen. Sellaiselta kuulemma tuntui. Eli jos sattuisi kuitenkin syntymään, niin hyvänkokoinen pallero hän jo olisi.

Tämä on nyt sitten tätä jännittävää loppuraskautta :)